First things first

Moi!

Täällä ruudun toisella puolella teitä tervehtii 22-vuotias nuori nainen Helsingistä. Koska varmasti näin alkuun jonkinlainen itsensä esittely voisi olla enemmän kuin paikallaan, niin aloitetaan sitten siitä. 

Olen syntynyt ja asunut suurimman osan elämästäni pienessä 20 tuhannen ihmisen kaupungissa keski-Suomessa. Kuitenkin kahdenkympin tienoilla päädyin ensin mutkien (lue lukion jälkeisen eksistentiaalisen kriisin) kautta vuoden ajaksi au pairiksi Kanadaan, jonka jälkeen puolivahingossa opiskelemaan Helsinkiin. Tällä hetkellä opiskelen toista vuotta tradenomiksi Haaga-Helia ammattikorkeakoulussa ja työskentelen opiskelujen ohella osa-aikaisesti toimistotöissä. 

Jos jotain olen itsestäni tähän astisen elämäni aikana oivaltanut, on se ehdottomasti se, että ruoka on mun juttu. Se on mun ehdoton intohimo ja se asia, joka saa mut päivittäin innostumaan ja onnelliseksi. Jo pienestä pitäen on minut voinut nähdä pyörimässä keittiössä jos jonkin näköinen kapusta ja kattila kädessä. Ja siitä se on sitten lähtenyt.

Koska harjoitus tekee mestarin (tai ainakin tässä tapauksessa oman elämäni kokki kolmosen), on vuosien aikana kokemusta keittiössä puuhastelusta kertynyt ja nyt tuntuu siltä, että voisi olla oikea aika jakaa omia oivalluksia, ajatuksia ja reseptejä muillekin. Jos tämän blogin välityksellä on mahdollista päästä jakamaan kanssaihmisille sitä samaa iloa ja onnellisuuden tunnetta, mitä itse saan ruoasta ja ruoanlaitosta, niin miksipä sitä ei tekisi?

Mitä sitten tulee blogin nimeen, niin koko idea lähti siitä, että voisin luokitella itseni jonkinlaiseksi kastikeholistiksi. Pesto, vinaigrette, punaviinikastike sekä vanhakunnon ketsuppi, listaa voisin jatkaa loputtomiin. Mun mielestä kastike on ehdottomasti ruoan kuin ruoan tärkein osa. Uskallan jopa väittää, ettei kuivasta ruoasta oikeasti pidä lähes kukaan. Perusarkiruokiin saa nopeasti pientä glamouria vähän paremmalla kastikkeella ja vähän sinnepäin paistetut pihvitkin on mahdollista aina pelastaa hyvällä kastikkeella. Ylipäätään kaikki on parempaa kastikkeella, right?

Jos joku olisi kysynyt muutama vuosi sitten voisinko kuvitella perustavani joku päivä blogin, olisin vastannut varmasti ei. Mutta aika muuttaa ihmistä ja tässä sitä nyt ollaan, ensimmäisen blogipostauksen äärellä. Kuinka jännittävää. Koska kaikki on uutta ja tuntematonta, voin jo aavistaa millaista haparointia blogimaailman hyppääminen voi alkuun olla. Mutta kuitenkin, kuten kaikessa muussakin elämässä, tehdään parhaamme, eikös?

Terkuin,

Hanna